Olen tässä, näen kauas
Minä olen mustarastas
rehevässä keväässä,
aamun kosteudessa.
Aurinko kehrää kultaista lankaa lehmusten
oksistoissa, vadelmapensaissa,
ojan pajukossa, päätään kohottavissa
nokkosissa, tuomistoissa, syreenimajoissa,
omenapuissa.
Näille laulan.
—
Nainen istuu auringon ulottuvissa,
kesän kynnyksellä.
Kielot kysyivät kulkijaa pysähtymään.
Heillä oli kyllä kiire kasvaa,
herätä, nousta, kukkia,
ehtiä tähän kohtaan.
Hetket peräkkäin
kiertymässä.
Tämä,
jonka ohitse olisi helposti voinut ajelehtia silmät ummessa,
ajatukset sidottuina,
jalat maata koskettamatta.
—
Laulan näille harjuille ja notkelmille,
kevään kevyille aamuhetkille,
viileille vesille,
aikaisille kaduille,
rahiseville poluille,
leipomon tuoksulle.
Oudolle kaipuulle tähän hetkeen,
jossa olen nyt.
Näen kauas.
Olen tässä.
Auli Kokkonen 2021
Runomuotokuva on ihmiselle kirjoitettu oma voimaruno, sieluruno. Auli Kokkonen on lahtelainen runoilija, muotoilija ja joogaohjaaja. Voit tilata Aulilta runomuotokuvan itsellesi tai lahjaksi, lue lisää www.aulikokkonen.com.
Previous Post
Next Post